Lähtökohtana oli kysymys siitä, mitä taide voi tehdä ilmastokriisin kaltaisten suurten kysymysten äärellä. Alustuksista vastasivat Puistokatu 4:n alumni, tutkija-taiteilija Sonja Salomäki, Tanssin talon ohjelmapäällikkö Mikael Aaltonen ja Espoon Teatterin taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen.

Aktivismitaide keskustelunavauksena

Sonja Salomäki, joka on tutkinut ilmastoaktivismitaiteen vaikuttavuutta, nosti esiin havaintojaan siitä, kuinka ristiriitaisesti vaikuttamaan pyrkivä taide voidaan ottaa vastaan taidekentällä. Vaikka oletuksena oli, että ala olisi avoin rohkeallekin ilmastotaiteelle, osoittautui, että yhdistelmä vaikuttavuudesta, aktivismista ja ilmastokriisistä saatetaan kokea liian painostavana tai jopa ”ojentavana”.

Salomäki itse ajattelee aktivismia ennen kaikkea keskustelun avaamisena – vaatimuksena vallankäyttäjille, ei niinkään kanssaihmisille. Hänen mukaansa taidekentällä saattaa esiintyä tarvetta korostaa taiteen vapautta niin voimakkaasti, että yhteiskunnalliset kysymykset jäävät helposti ulkopuolelle. Silti juuri siksi, hän painottaa, kaikenlaiselle taiteelle pitäisi olla tilaa – myös sellaiselle, joka ottaa kantaa ja yrittää muuttaa maailmaa.

Jussi Sorjanen pohti alustuksessaan, miten taide voi paitsi sisältöjen, myös tekotapojen kautta lähestyä kestävän tulevaisuuden kysymyksiä.