Nederlands Dans Theater (NDT 1) & Complicité: Figures in Extinction

Crystal Pite & Simon McBurney

Vastaava luova tuottaja: Tim Bell

Musiikki
Alkuperäinen sävellys: Owen Belton
Alkuperäinen äänisuunnittelu: Benjamin Gran
Sisältää otteita teoksista: Perfume Genius: Normal Song (Michael Hadreas). Julkaisu: KMR Holdings L.P. Administered by Kobalt Music Publishing Ltd. Blick Bassy: Aké. (Olama Blick Bassy & Clement Petit.) Julkaisu: No Format! / Collect! © Music Publishers BV. Lisensoitu: Alter K/Collect! © Music Publishers BV

Teksti: otteita teoksesta John Berger: Why Look at Animals? © John Berger, 2009 & John Berger Estate

Käännökset en-fi: Riku Rokkanen

Äänet: Simon McBurney, Mamie McBurney, Max Casella, David Annen

Valosuunnittelu: Tom Visser

Lavastesuunnittelu: Jay Gower Taylor

Heijastava valotausta: Konsepti: Jay Gower Taylor. Yhteistyö suunnittelussa: Tom Visser.

Pukusuunnittelu: Nancy Bryant

Nukkien ohjaus: Toby Sedgwick

Nukkien suunnittelu ja rakennus: Jochen Lange

Videoiden otsikoiden editointi: Ennya Larmit

Kantaesitys: 6.5.2022, Amare, Haagi

NDT, vastaavat harjoittajat: Francesca Caroti, Tamako Akiyama, Ander Zabala

Tanssijat: Alexander Andison, Demi Bawon, Anna Bekirova, Jon Bond, Conner Bormann, Pamela Campos, Emmitt Cawley, Isla Clarke, Scott Fowler, Ricardo Hartley III,
Nicole Ishimaru, Chuck Jones, Paloma Lassere, Genevieve O’Keeffe,
Omani Ormskirk, Kele Roberson, Luca Tessarini, Theophilus Vesely, Barry Gans, Sophie Whittome, Rui-Ting Yu, Zenon Zubyk

Kesto: 33 min

Kiitokset: Joe Dines, Cosmo Sheldrake, Shenoah Allen, Thomas Arnold, Bronya Deutsch, Weronika Maria, Cesar Sarachu, Grzegorz Staniewicz ja Cassie, Teyo ja Noma McBurney.

Simon McBurney & Crystal Pite

Vastaava luova tuottaja: Tim Bell

Musiikki
Alkuperäinen sävellys: Benjamin Grant
Sisältää otteita teoksista: Claude Debussy: La mer, L. 109 – I. From Dawn Till Noon on the Sea, esittäjinä Berliner Philharmoniker, Herbert von Karajan, Claude Debussy

Dmitri Shostakovich: Symphony No. 10 in E minor, Op. 93: I. Moderato, esittäjinä Vasily Petrenko & Royal Liverpool Philharmonic Orchestra. © Boosey & Hawkes, London / Albersen Verhuur, Den Haag

Johan Sebastian Bach: Concerto for 2 Violins in D Minor, BWV 1043 I. Vivace, esittäjinä Zubin Mehta, Isaac Stern, Itzhak Perlman, Johann Sebastian Bach, New York Philharmonic Orchestra

Nils Frahm: Less (Nils Frahm, Faber music)

Alfred Schnittke: Cello Sonata No. 1: I Largo, II Presto, esittäjänä Natalia Gutman. © Boosey & Hawkes, London / Albersen Verhuur, Den Haag

Jim Perkins: The North Wind, viulu: Anna de Bruin, äänittäjänä Mark Knight, tuotanto Jim Perkins & Mark Knight, masterointi Ben Wiffen

Owen Belton: Extinction Crescendo, luotu teokseen Figures in Extinction [1.0]

Lisäksi Josh Sneesbyn musiikkia

Teksti: Iain McGilchrist: The Divided Brain and the Making of the Western World (2009). Ääni tuotettu RSA:n luvalla: www.theRSA.org

Käännökset en-fi: Riku Rokkanen

Äänet: David Annen, Thomas Arnold, Suibhan Harrison, Mamie McBurney, Sarah Slimani, Sophie Steer, Indira Varma, Dan Wolff

Tekstiotteet: otteet Alan Wattsin keskustelusarjasta ‘Nature of Consciousness’ alanwatts.org luvalla. Presidentti Trumpin puhe ilmastonmuutoksesta G7 pressitilaisuudessa: c-span.org.

Valosuunnittelu: Tom Visser

Lavastesuunnittelu: Michael Levine
Apulaissuunnittelija: Anna Yates

Videosuunnittelu: Arjen Klerkx

Pukusuunnittelu: Simon McBurney yhteistyössä Yolanda Klompstra

NDT, vastaavat harjoittajat: Tamako Akiyama, Emily Molnar

Tanssijat: Alexander Andison, Demi Bawon, Anna Bekirova, Jon Bond, Conner Bormann, Pamela Campos, Emmitt Cawley, Scott Fowler, Nicole Ishimaru, Chuck Jones,
Paloma Lassere, Genevieve O’Keeffe, Kele Roberson, Luca Tessarini, Theophilus Vesely, Sophie Whittome, Rui-Ting Yu, Zenon Zubyk

Kantaesitys: 8.2.2024, Amare, Haagi

Kesto: 33 min

Simon McBurney & Crystal Pite

Vastaava luova tuottaja: Tim Bell

Musiikki
Äänisuunnittelu: Benjamin Grant.
Apulaisäänisuunnittelija: Raffaella Pancucci
Sisältää otteita teoksista: Owen Belton: uusi sävellys
Gabriel Fauré: Requiem, Op. 48: I. Introït, Warner Music Group.

Wolfgang Amadeus Mozart: Requiem, K. 626: III. Sequentia: f. Lacrimosa (Compl. Süssmayr, Orch. Beyer) – Live, julkaisu: Deutsche Grammophon GmbH, Berlin.

Alfred Schnittke: Voices of Nature (1972) (parts), Requiem from the incidental music to ‘Don Carlos‘ (1975) (Parts: Kyrie & Aeternam) © Sikorski, Hamburg / lisensoitu Albersen Verhuur, The Hague

Connor Price, Haviah Mighty: Trendsetter, Amuse.

Ice Spice: Princess Diana, Universal Music Group.

Arvo Pärt: Symphony No. 4, Albersen Verhuur, Den Haag.

Lalo Schifrin: Millie, Classic Music International

Teksti: John Berger: Pages of the wound (Twelve Theses on the Economy of the Dead), And our faces, My heart, Brief as photos ©John Berger Estate

Käännökset en-fi: Riku Rokkanen

Valosuunnittelu: Tom Visser

Lavastesuunnittelu: Michael Levine
Apulaissuunnittelija: Christophe Eynde
Assistentti: Peter Butler

Heijastava valotausta: Konsepti: Jay Gower Taylor. Yhteistyö suunnittelussa: Tom Visser.

Projisointi, suunnittelu: Will Duke
Assistentit: David Butler, Arthur Skinner

Pukusuunnittelu: Nancy Bryant

Lisädialogi: Georgia Pritchett

Äänet: David Annen, Thomas Arnold, Brooke Bloom, Heather Burns, Max Casella, Tamzin Griffin, Amanda Hadingue, Miles Jupp, Eric Morris, Ajay Naidu, Saskia Reeves, Dallas Roberts, Sarah Slimani, Arthur Wilson, Dan Wolff

NDT, vastaavat harjoittajat: Emily Molnar, Francesca Caroti

Tanssijat: Alexander Andison, Demi Bawon, Anna Bekirova, Jon Bond, Conner Bormann, Pamela Campos, Emmitt Cawley, Isla Clarke, Scott Fowler, Ricardo Hartley III,
Nicole Ishimaru, Chuck Jones, Paloma Lassere, Genevieve O’Keeffe,
Omani Ormskirk, Kele Roberson, Luca Tessarini, Theophilus Vesely, Barry Gans, Sophie Whittome, Rui-Ting Yu, Zenon Zubyk

Kantaesitys: 19.2.2025. Factory International / Aviva Studios, Manchester

Kesto: 41 min

Prologue

Ok, one two, one two, can you hear me? Ok, so the lists they’re all mixed up here, it goes

Passenger Pigeon, Aral Sea.... Listen, are we going to list the things that are critically endangered or just the ones that have gone extinct? Just the extinct. I’ll read them one by one, the animals, and then the plants, and then the glaciers, rivers and so on and then we can do whatever we want, or do you want me to start with the intro? Ok. Here we go. Take one.

Figure 1. Pyrenean Ibex

Animals come from over the horizon; they are both mortal and immortal. Their blood flows like human blood. Animals intercede between us and our origin. They are both like and unlike man. And as a consequence, they have always been subjected and worshipped, bred and sacrificed.

Figure 4. Bachman’s Warbler

I wonder what it’s like to be a bird. She’s looking at us. Has it gone? Has she gone? Will it come back? Where have they gone? Are they gone forever?

Figure 5. South Selkirk Caribou Herd

Today with our lists of animals, with our zoos, our categories, and our farming. Animals are always the observed. The fact that they can observe us, has lost all significance. They are the objects of our ever-extending knowledge. What we know about them is an index of our power, and thus an index of what separates us from them. The more we know, the further away they are.

Figure 8. Helheim Glacier
Figure 12. Spider Orchid
Ilmastodenialisti #1

Good evening, everyone. Climate-change alarmists see a future plagued by catastrophic fires, floods, drought, diseases, refugees, war, terrorism, and harsh weather, all caused by man-made greenhouse gas emissions. Wake up, people. With all the hysteria, all the fear, all the phoney science, could it be that man-made climate change is the greatest hoax ever perpetrated on the human race? Let me tell you something. God is still up there, and he promised to maintain the seasons and that cold and heat would never cease as long as the earth remains. The arrogance of people to think that we, we human beings, would be able to change what God is doing with the climate is outrageous.

Figure 17. Spix Macaw
Figure 21. Smooth Handfish

Ilmastodenialisti #2

Ok, now let me just stop you there. Because that’s where all of this is going. This is a question of individual liberties. And if I want to light my barbecue grill, or if I want to drive my 500 horsepower Mustang, I don’t want some pencil-necked geek from the government telling me that I have to buy a carbon credit in order to be able to do this. This is about me, personally. My family, my sons, my relatives, my friends... being able to exist in a free-market economy, versus this level of control. So, what is the aim of the global warming movement? What are they trying to do? Well, I’ll tell you: these alarmists want bigger government, more spending, more regulation, and they’ll use any means necessary to scare you out of your wits while their doing it, as well as your tax dollars and your liberties. These guys are pushing an anti-energy, anti capitalist, pro-government agenda, and they’ll grab any bullshit from the so-called “science community” we’re talking bogus, inconsistent data being produced and fed - especially to our children. When it comes to “global warming” or “the climate crisis” or whatever they’re calling it today, the science is far from certain, it’s in fact very uncertain, and the more you look at it, the clearer that is.

BBC Bell Radio - Figure 23. Northern White Rhinoceros

.... And in Kenya, the last male Northern White Rhinoceros has died in the old Pejeta Conservancy, making this species functionally extinct. Like other Rhino species, the Northern White Rhino was decimated by poachers who take and sell the animals horns. A valuable commodity on the black market, the value for the White Rhino horn is so great, it now fetches up to 100,000 dollars per kilogram. Making it worth more than its weight in gold.

Figure 9. Splendid Poison Frog
Figure 31. White Alaskan Rabbit
Figure 34. Asiatic Cheetah
Figure 46. Passenger Pigeon- Finale

On September the 1st, 1914 at 5.30 in the afternoon, the last known Passenger Pigeon, a female named Martha, died at the Cincinnati Zoo. The Aral Sea, in central Asia, once the world’s fourth largest body of inland water, dried up in 2015. Caspian Tiger declared extinct in 2003, due to habitat loss, systematic hunting, and the reduction of prey. Yangtze River Dolphin, the last living Yangtze River Dolphin died ...Franciscan Manzanita...Tasmanian Tiger...Pinta Island Tortoise...Thai Barasinga...Persian Cheetah..........

Epilogue

She’s looking at us? Has it gone? She’s gone? Will it come back? Where have they gone? Are they gone forever?

Iain McGilchrist: The Divided Brain and the Making of the Western World

The division of the brain is something neuroscientists don’t like to talk about anymore.

It enjoyed a sort of popularity in the ’60s and ’70s after the first split brain operations, and it led to a sort of popularization which has since been proved to be entirely false.

It’s not true that one part of the brain does reason and the other does emotion; both are profoundly involved in both. It’s not true that language resides only in the left hemisphere, it doesn’t, important aspects are in the right. It’s not true that visual imagery is only in the right hemisphere, lots of it is in the left.

And so, in a sort of fit of despair, people have given up talking about it. But the problem won’t really go away because this organ – which is all about making connection – is profoundly divided. It’s there inside all of us. And it’s got more divided over the course of human evolution – the ratio of the corpus callosum to the volume of the hemispheres has got smaller.

And the plot thickens when you realize that one of the main, if not the main function of the corpus callosum is in fact to inhibit the other hemisphere.

So, something very important is going on here about keeping things apart from one another.

What is all that about? What are they doing?

Well, it’s not just we who have these divided brains; birds and animals have them as well.

I think the simplest way to think of it is if you imagine a bird trying to feed on a seed, against a background of grit or pebbles. It’s got to focus very narrowly and clearly on that little seed and to be able to pick it out against that background.

But also, if it’s going to stay alive, it’s got to actually keep a quite different kind of attention open, it’s got to be on the lookout for predators.

And it seems that birds and animals quite reliably use their left hemisphere for this narrow-focused attention to something it already knows is of importance to it, and they keep their right hemisphere vigilant, broadly, for whatever might be.

And they also use their right hemispheres for making connections with the world, so they approach their mates and bond with their mates more using the right hemisphere.

But then you come to the humans. And it’s true that actually in humans too this kind of attention is one of the big differences. The right hemisphere gives sustained, broad, open, vigilant alertness, where the left hemisphere gives narrow, sharply focused attention to detail.

But humans are different. The big thing about humans is their frontal lobes. And the purpose of that part of the brain? To inhibit, to inhibit the rest of the brain, to stop the immediate happening; so standing back in time and space from the immediacy of experience. And that enables us to do what neuroscientists are always telling us we’re very good at, which is outwitting the other party. Being Machiavellian. We can read other people’s minds and intentions and, if we so want to, we can deceive them.

But the bit that always curiously missed out here is that it also enables us to empathize, because there’s a sort of necessary distance from the world. If you’re right up against it you just bite. But if you can stand back, and see that other individual is an individual like me who might have interests and values and feelings like mine, then you can make a bond.

So, the distance from the world that is provided is profoundly creative of all that is human.

Now, to do the Machiavellian stuff, we use our left hemispheres. To manipulate the world, which is very important, we need to be able to use – interact with the world – and use it for our benefit. Food is the starting point. But we also, with our left hemispheres, grasp (using our right-hands) things and make tools.

We also use that part of language to grasp things as we say – it pins them down.

So when we already know something’s important and we want to be precise about it, we use our left hemispheres in that way.

So this is very interesting. And it changes the view of the body. The body becomes an assemblage of parts in the left hemisphere.

The right hemisphere’s always on the lookout for things that might be different from our expectations. It understands individuals not just categories. It actually has a disposition for the living, rather than the mechanical.

Let me make it very clear; for imagination you need both hemispheres. Let me make it clear; for reason you need both hemispheres.

So, if I had to sum it up, I’d say the left hemisphere, dependent on denotative language and abstraction, yields clarity and power to manipulate things that are known, fixed, static, isolated, decontextualized, explicit, general in nature, but ultimately lifeless.

The right hemisphere by contrast yields a world of individual, changing, evolving, interconnected, implicit, incarnate living beings within the context of the lived world, but in the nature of things never fully graspable, never perfectly known and to this world it exists in a certain relationship.

And it’s my suggestion to you that in the history of western culture things started with a wonderful balancing of these hemispheres, but in each case, it drifted further to the left hemisphere’s point of view.

The knowledge is mediated by the left hemisphere is within a closed system. It has the advantage of perfection but the perfection is bought ultimately at the price of emptiness.

We live in a world which is paradoxical. We pursue happiness and it leads to resentment and it leads to unhappiness and it leads, in fact, to an explosion of mental illness.

In our modern world, the so-called first world, we’ve developed something that looks awfully like the left hemisphere’s world. We prioritize the virtual over the real. More information – we have it in spades but we get less and less able to use it, to understand it, to be wise. The technical becomes important. Bureaucracy flourishes.

The picture however is fragmented. There’s a loss of uniqueness. The how has become subsumed in what. And the need for control leads to a paranoia in society that we need to govern and control everything. Our daily lives are more subjected to a network of small complicated rules that cover the surface of life and strangle freedom.

And I also think, rather more importantly, there’s a sort of hall of mirrors effect; the more we get trapped into this, the more we undercut and ironise things that might have led us out of it.

We just get reflected back into more of what we know about what we know.

It turned out that Einstein’s thinking somehow presaged this thing about the structure of the brain. He said, “The intuitive mind is a sacred gift and the rationale mind is a faithful servant.”

I'm going to read the 12 phrases by John Berger about the dead.

All of it?
We don't have to use them all.

I'll start by asking them questions. We'll try that.

Great.
Here we go.

Where were you born?
In Santa Cruz de la Sierra, Bolivia.

What’s your mother’s name?
Adriana Ines Santamaria Atertua. She was born in Antioquia, Colombia.

Your father?
My father is Mark Antony Ward. He was born close to Reading, a town called Marlow.

Mother’s mother?
Ophelia de Jesus Atehortua Restrepo. My other grandparents have died.

Where were you born?
In Rotterdam.

Your mum’s name?
Claire Limon. She was born in Paramaribo, Suriname. My dad, Ronny Ormskirk, was also born in Paramaribo.

Your mother’s mother?
That's Yvonne Limon Hiwat. My grandfather is Otmar Limon. My mum's name is Chen Lixian. She was born in Taoyuan. My father is Yu Changyu. He was born in Zhongli. My father's mother is Luo Yue Li. She lives with us, I know her well. Her husband is Yu Wen Zhou. He passed away five years ago.

When I think of my dead, of my ancestors, they feel far away. They are far away. They're on the other side of the earth. If I thought of them in a physical sense. If I'm reading, I feel like an image of my grandfather. Or when I'm working out, an image of my great-grandfather. They come in almost... images. If I'm looking at myself, they appear as me, but as them. The people in my family who passed away, I can't place them. In fact, I can place them – on my skin. My body's covered in tattoos.

I can't say where my dead are. Maybe they're here? I think they live inside me. Whether I'm conscious of it or not. I think I feel them...

The dead surround the living. The living form the core of the dead. In this core are the dimensions of time and space. What surrounds this core is timelessness.

To see the dead as the individuals they once were tends to obscure their nature. Try to consider the living as we might assume the dead to do... collectively. The collective would accrue not only across space but also throughout time. It would include all those who had ever lived.

The living reduce the dead to those who have lived. Yet the dead already include the living in their own great collective. The dead inhabit a timeless moment of construction continually rebegun... This construction is the state of the universe at any instant...

So, having lived, the dead can never be inert. The living too, sometimes, experience timelessness. As revealed in sleep, ecstasy, instants of extreme danger, and perhaps in the experience of dying itself.

- -

This is what we do when the patient can't move. Could you turn that off?

The five stages of decomposition of the human body.

Stage 1: Self-Digestion.
Stage 1 of human decomposition begins with the self-digestion stage. The absence of oxygenated blood flow causes muscle tissue to become rigid, a condition known as rigor mortis. Which can last from 1 to 4 days. Then the body begins to eat itself from the inside out...

Stage 2: Bloat.
The second stage, bloating, occurs a short time after death. According to forensic pathologist Dr. Darren Wolf, as bacteria grows, they produce gases, some odorous, called putrefaction…

Stage 3: Active Decay.
Of all the stages, stage 3 is perhaps the most significant; it's when the body loses the most mass. The area of decomposition expands as organs and muscles turn to liquids that are released into the environment.

Stage 4. Advanced Decay.
By the fourth stage, most soft tissue is decomposed, leaving only bones, hair, and tendons behind. If the corpse is outdoors, any skin left...

Stage 5: Skeletonisation.
The last stage of human decomposition, stage five, refers to what remains. Only bones and scant connective tissue. There is no specific set timeframe for when skeletonisation occurs. If exposed to the elements, the bones return to the earth and are scattered by animals. Only bones and scant connective tissues. There's no specific timeframe for when... We've got to fight nature. It will turn us back into nonsense... This is an unpredictable situation.

Sorry, we’re being told...

The dead surround the living. The living form the core of the dead. Within this core are the dimensions of time and space. What surrounds this core is timelessness. The dead inhabit a timeless moment of construction, continually rebegun. This construction is the state of the universe at any instant.

The dead know this moment of construction as also a moment of collapse. Having lived, the dead can never be inert. The dead are the imagination of the living.

- - -

So how do we, the living, now live with the dead? Until the dehumanization of society by capitalism, the living awaited the experience of the dead. It was their ultimate future. By themselves, the living were incomplete. Thus, living and dead were interdependent always. Only a uniquely modern form of egotism has broken this interdependence, with disastrous results for the living, who now think of the dead as the eliminated.

I think they live inside of me. Whether I'm conscious of it or not. Just like how oxygen exists in the air. We're not always consciously aware of it but we know it's there.

Näytös 1

Yks kaks, yks kaks. Kuuletsä mua? Joo, kuulen. Okei. Siis nämä listat, ne on ihan sekaisin. Tässä lukee muuttokyyhky, Araljärvi… Listataanko me uhanalaiset, vai vain sukupuuttoon kuolleet lajit? Vain sukupuuttoon kuolleet. Okei. Mä luen ne yksitellen, eläimet, ja sen jälkeen kasvit. Sen jälkeen jäätiköt ja joet. Sitten me voidaan tehdä mitä halutaan. Vai aloitanko mä introlla? Aloita introlla. Sit mennään. Ensimmäinen otto.

Näytös 2: Figure 1. Pyrenean Ibex

Eläimet tulevat horisontin takaa. Ne ovat sekä kuolevaisia että kuolemattomia. Niiden veri virtaa kuin ihmisen veri. Eläimet ovat rajapyykkeinä meidän ja alkuperämme välillä. Ne ovat sekä samanlaisia että erilaisia kuin ihminen. Tämän seurauksena niitä on aina alistettu ja palvottu, kasvattettu ja uhrattu.

Näytös 3: Figure 4. Bachman’s Warbler

Minkäköhänlaista olisi olla lintu. Se katsoo meitä. Menikö se pois? Se meni pois. Tuleeko se takaisin? Minne ne on menny? Onko ne menny lopullisesti pois? Menikö se pois? Se meni pois…

Näytös 4: Figure 5. South Selkirk Caribou Herd

Nykyisin, meidän eläinlistoissa, eläintarhoissa, kategorioissa, ja maataloudessa, eläimet ovat aina tarkkailtuja. Se, että ne voivat tarkkailla meitä, on menettänyt kaiken merkityksensä. Ne ovat ikuisesti laajentuvan tietämyksemme kohteita. Se, mitä tiedämme niistä, on valtamme mittari, ja näin ollen, mittari siitä, mikä erottaa meidät niistä. Mitä enemmän tiedämme, sitä kauempana ne ovat.

Näytös 5: Figure 8. Helheim Glacier
Näytös 6: Figure 12. Spider Orchid
Näytös 7: Ilmastodenialisti #1

Hyvää iltaa kaikille. Kiitos, että tulitte. Ilmastonmuutospanikoijat näkevät tulevaisuuden täynnä raivoavia tulipaloja, tulvia, kuivuutta, tauteja, pakolaisia, sotaa, terrorismia ja rajuja sääilmiöitä. Kaikki on seurausta ihmisten tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä! Herätkää, ihmiset! Kaiken tämän hysterian, pelottelun ja pseudotieteen vallitessa, voisiko olla niin, että ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin huijaus ihmiskuntaa kohtaan? Antakaas kun minä kerron. Jumala on yhä tuolla ylhäällä, ja hän on luvannut ylläpitää vuodenaikoja. Että kylmyys ja kuumuus eivät koskaan lakkaa, niin kauan kuin maapallo on olemassa. Kuinka ylimielistä on ajatella, että me ihmiset voisimme muuttaa sen, mitä Jumala tekee ilmastolle – kuinka röyhkeää!

Näytös 8: Figure 17. Spix Macaw
Näytös 9: Figure 21. Smooth Handfish

Näytös 10: Ilmastodenialisti #2

Pysähdytäänpäs hetkeksi tähän. Koska juuri tähän kaikki tämä on menossa. Kyse on yksilön vapauksista. Jos haluan laittaa grillini kuumaksi tai ajaa 500-hevosvoimaisella Mustangillani, en kaipaa mitään hallituksen nörttiä määräämään, että minun täytyy ostaa hiilikrediittejä, jotta se olisi sallittua. Tässä on kyse minusta henkilökohtaisesti. Perheestäni, pojistani, sukulaisistani, ystävistäni, siitä, että voimme elää vapaassa taloudessa verrattuna tällaiseen kontrolliin. Mikä on ilmastonmuutosliikkeen päämäärä? Mitä he yrittävät saavuttaa? Nämä panikoijat haluavat isomman hallituksen, enemmän menoja, enemmän sääntelyä. He ovat valmiita mihin tahansa pelotellakseen sinut suunniltasi ja samalla viemään verorahasi ja vapautesi. He edistävät energiaa ja kapitalismia vastustavia sekä hallitusta tukevia linjauksia. He tarttuvat mihin tahansa sontaan, jota "tiedeyhteisö" heille syöttää. Kyse on epäluotettavasta tiedosta, jota tuotetaan ja syötetään etenkin lapsillemme. Puhuttaessa "ilmaston lämpenemisestä" tai "ilmastokriisistä" tai siitä, mitä nimitystä he juuri käyttävät, tiede on kaukana varmuudesta. Se on itse asiassa hyvin epävarmaa. Mitä enemmän sitä tutkii, sitä selvemmäksi se käy. Sitä selvemmäksi se käy...

Näytös 11: BBC Bell Radio - Figure 23. Northern White Rhinoceros

Ilmatieteen laitos on antanut punaisen säävaroituksen Englannin ja Walesin alueille myrsky Eunicen lähestyessä, ja vaarallisten tuulten ja tulvien odotetaan aiheuttavan tuhoja ja häiriöitä. Sir Keir Starmer haluaa korkean tason parlamentaarisen komitean tutkimaan väitteitä siitä, että Boris Johnson yritti järjestää venäläiselle liikemiehelle aatelisarvon, turvallisuusnäkökohdista välittämättä. Olympialaisissa venäläisen taitoluistelijan Kamila Valievan kultahaaveet päättyivät kyyneliin, kun hän ei läpäissyt dopingtestiä. Ja Keniassa viimeinen zairen-leveähuulisarvikuono-uros on kuollut Ol Pejetan luonnonsuojelualueella, mikä käytännössä merkitsee lajin sukupuuttoa. Kuten muutkin sarvikuonolajit, tuhoutui sekin salametsästäjien toimesta, jotka ottavat eläinten sarvet ja myyvät ne. Laittomilla markkinoilla sarven arvo on niin korkea, että sen kilohinta voi nousta jopa 100 000 dollariin, joka on suurempi kuin kullan.

Sammuta se.

Näytös 12: Figure 9. Splendid Poison Frog

Näytös 13: Figure 31. White Alaskan Rabbit

Näytös 14: Figure 34. Asiatic Cheetah

Näytös 15: Figure 46. Passenger Pigeon- Finale

1. syyskuuta 1914 kello 17.30, viimeinen tunnettu muuttokyyhky, naaras nimeltä Martha, kuoli Cincinnatin eläintarhassa. Keski-Aasiassa sijaitseva Araljärvi, joka oli aikoinaan maailman neljänneksi suurin järvi, kuivui vuonna 2015. Kaspiantiikeri kuoli sukupuuttoon vuonna 2003, elintilan pienenemisen, jatkuvan metsästyksen ja saaliseläinten vähenemisen seurauksena. Kiinanjokidelfiini. Viimeinen elossa oleva kiinanjokidelfiini kuoli… San Franciscon sianpuolukka. 1940-luvulla viimeinen tunnettu luonnonvarainen… Tasmaniantiikeri kuoli sukupuuttoon vuonna 1936. Pinta-saaren kilpikonna kuoli sukupuuttoon yksinäisen Georgen menehtymisen myötä... Cyanea giffardii hävisi lopullisesti… Tšadjärvi kutistui 17 800 km²:stä... Schomburgkin hirvi, uhanalainen vuodesta 1938. Preeriakanan alalaji, Tympanuchus cupido cupido, kuoli sukupuuttoon vuonna 1921. Kriittisesti uhanalainen aasiangepardi elää nykyisin vain Iranissa. Caulanthus lemmonii. Pyreneiden vuorikauris... …hävisi myös lopulta.

Näytös 16: Epilogue

Se katsoo meitä! Menikö se pois? Se meni pois. Tuleeko se takaisin? Minne ne on menny? Onko ne menny lopullisesti pois?

Perustuu Iain McGilchristin tekstiin The Divided Brain and the Making of the Western World

Haluan puhua kanssanne olemassaolon luonteesta. Teen sen suhteessa aivoihin. En siksi, että ajattelisin aivojen olevan jotenkin todellisempi tapa katsoa asioita, tai että ne kertoisivat meille totuuden itsestämme ja elämästä, mutta ne saattaa kuitenkin hieman selittää ajatteluamme ja tietämyksemme rajoituksia.

Jos ajattelet jotain, kuten vuorta, sijoittajalle se voi olla vaurauden lähde. Merimiehelle se voi olla maamerkki. Taiteilijalle se voi olla muoto, jossa on monia tekstuureja Maan asukkaille se voi olla jumalten koti.

Mikä näistä on todellinen vuori? Ei ole todellista vuorta ilman meidän ja maailman välistä vuorovaikutusta. Konteksti on keskeinen osa ymmärtämistä. Me ymmärrämme asioita vain vertaamalla niitä johonkin, jonka tunnemme paremmin. Se, mihin maailmassa kohdistamme huomiomme, vaikuttaa siihen, mitä havaitsemme, mutta se, mitä havaitsemme, vaikuttaa siihen, mihin huomiomme kohdistuu. Joten pitäkää tämä mielessä kun keskustelemme asioista.

Neurotieteilijät eivät enää halua keskustella aivojen jakautumisesta. Katsopa tätä siluettia. Jos näet tytön pyörivän myötäpäivään, olet oikean aivopuolen henkilö. Olet luova. Tämä ajattelutapa oli suosiossa 60- ja 70-luvuilla ensimmäisten aivokurkiais-leikkausten myötä. Se johti popularisointiin joka on sittemmin todettu vääräksi.

Ei pidä paikkaansa, että yksi aivojen osa vastaa järjestä ja toinen tunteista. Molemmat vaikuttavat vahvasti kumpaankin. Ei pidä paikkaansa, että kieli sijaitsee vain vasemmassa aivopuoliskossa. Tärkeät asiat ovat oikeassa. Ei pidä paikkaansa, että visuaalinen hahmottaminen tapahtuu vain oikeassa aivopuoliskossa. Paljon on vasemmassa.

Eräänlaisen turhautumisen myötä ihmiset ovat vetäytyneet keskustelusta. Mutta ongelma ei häviä. Koska tämä elin, jonka päätehtävä on luoda yhteyksiä, on syvästi jakautunut. Se löytyy meistä kaikista. Se on jakautunut entisestään ihmisen evoluution aikana. Aivokurkiaisen suhde puoliskojen tilavuuteen on pienentynyt evoluution myötä.

Tässä on meneillään jotain merkittävää, liittyen asioiden erillään pitämiseen. Mistä tässä on kyse? Mitä ne puuhaavat?

Ei ainoastaan meillä ole jakautuneet aivot. Myös lintujen ja eläinten aivot ovat jakautuneet. Yksinkertaisin tapa ajatella tätä on kuvitella linnun yrittävän poimia siemenen hiekan tai pikkukivien seasta. Sen täytyy keskittyä tarkasti siemeneen voidakseen poimia sen ympäristöstään. Jos se aikoo pysyä elossa, sen täytyy tarkkailla eri tavalla. Sen täytyy olla valppaana petoeläinten varalta.

Vaikuttaa siltä, että linnut ja eläimet hyödyntävät luotettavasti vasenta aivopuoliskoa keskittyessään johonkin, jonka ne jo tietävät olevan niille tärkeää. Ne pitävät oikeaa aivopuoliskoa valppaana kaikkea mahdollisesti tapahtuvaa varten. Ne hyödyntävät oikeita aivopuoliskojaan myös ollakseen yhteydessä maailmaan. Joten ne lähestyvät kumppaneitaan ja rakentavat suhteita enemmän oikean aivopuoliskon avulla.

Mutta sitten päästään ihmisiin. On totta, että myös ihmisillä tämäntyyppinen huomio on yksi suurimmista eroista. Oikea aivopuolisko mahdollistaa kestävän, laajan, avoimen ja valppaan tarkkaavaisuuden, kun taas vasen aivopuolisko mahdollistaa kapean, terävästi fokusoituneen huomion yksityiskohtiin. Mutta ihmiset ovat erilaisia. Ihmisten suuri ominaisuus on heidän otsalohkonsa. Mikä on tuon aivojen osan tehtävä? Rajoittaa muiden aivonosien toimintaa, estää välittömät tapahtumat. Siis astua taaksepäin ajassa ja tilassa, pois kokemuksen välittömyydestä.

Se mahdollistaa meille sen, mitä neurotieteilijät sanovat meidän osaavan hyvin: toisen päihittämisen älykkyydellä, olemaan Machiavellilainen. Me voimme ymmärtää toisten ajatuksia ja aikomuksia. Jos haluamme, voimme pettää heidät.

Olen ympäristönsuojelija. Tiedän ympäristöstä enemmän kuin useimmat ihmiset. Haluan puhdasta ilmaa, puhdasta vettä ja vauraan maan. Sitä me saamme. Usein jää huomiotta, että se myös mahdollistaa kykymme empatiaan.

Koska se pitää eräänlaisen tarpeellisen etäisyyden maailmaan. Jos olet sen kanssa vastakkain, et voi kuin purra. Mutta jos otat askeleen taaksepäin ja ymmärrät, että tuo toinen on kuin minä, jolla voi olla samankaltaisia kiinnostuksia, arvoja ja tunteita kuin minulla, silloin voit rakentaa suhteen.

Se etäisyys maailmaan, joka meille avautuu, on luova voima kaikelle, mikä on inhimillistä. Machiavellilaisiin tekoihin käytämme vasempia aivopuoliskoja. Manipuloidaksemme maailmaa, meidän on kyettävä vuorovaikutukseen sen kanssa ja käyttämään sitä hyödyksemme. Mutta me myös käytämme vasenta aivopuoliskoa tarttuaksemme oikeilla käsillämme esineisiin ja valmistaaksemme työkaluja. Me myös käytämme tätä osaa kielestä asioiden ymmärtämiseen. Se lukitsee ne paikoilleen.

Kun jokin on tärkeää ja sen on oltava täsmällistä, käytämme vasenta aivopuoliskoa tällä tavoin. Tämä on todella mielenkiintoista. Se mullistaa käsitysksemme kehosta.

Vasen aivopuolisko näkee kehon osien kokoelmana. Oikea aivopuolisko on valppaana asioille, jotka poikkeavat odotuksistamme. Se ymmärtää yksilöitä eikä vain kategorioita. Sen huomio kiinnittyy elävään, ei niinkään mekaaniseen.

Tehdäänpä selväksi: mielikuvitus vaatii molempia aivopuoliskoja. Tehdäänpä selväksi: järki vaatii molempia aivopuoliskoja.

Vasemman aivopuoliskon maailma, joka toimii denotatiivisen kielen ja abstraktion varassa, selkiyttää ja auttaa manipuloimaan sitä, mikä on meille tuttua, kiinteää, staattista, kontekstistaan irrotettua, ilmeistä ja yleistä, mutta lopulta elotonta.

Oikea aivopuolisko sen sijaan luo maailman yksilöistä, muuttuvista, kehittyvistä, yhteydessä olevista, epäsuorista, ruumiillisista elävistä olennoista eletyn todellisuuden viitekehyksessä.

Mutta asioiden luonteessa on aina jotain, joka ei ole täysin käsitettävissä, täydellisesti tiedossa ja tähän maailmaan se on tietyssä suhteessa. Koska lopulta, sinä olet luonnon ilmentymä. Ihminen kasvaa ulos fyysisestä maailmasta samalla tavoin kuin omena kasvaa omenapuusta. Voisi sanoa, että puu, joka tuottaa omenoita, on puu, joka omenoi. Ja maailma, johon ihmiset saapuvat, on maailma, joka ihmistää.

Väittäisin, että läntisen kulttuurin historiassa asiat alkoivat erinomaisella tasapainolla näiden aivopuoliskojen välillä, mutta joka kerta se kallistui yhä enemmän vasemman aivopuoliskon näkökulmaan. Vasemman aivopuoliskon välittämä tieto sijaitsee suljetussa järjestelmässä. Sen etuna on täydellisyys, mutta sen hintana on tyhjyys.

Nykymaailmassamme, "ensimmäisessä maailmassa", olemme luoneet jotakin, joka muistuttaa vasemman aivopuoliskon maailmaa. Priorisoimme virtuaalista todellisen sijaan. Lisää tietoa. Meillä on sitä yllin kyllin. Mutta kykymme käyttää ja ymmärtää sitä sekä toimia viisaasti heikkenee. Tekniikasta tulee keskeistä. Byrokratia kukoistaa. Kuva on kuitenkin pirstaloitunut. Ainutlaatuisuus on kadonnut. Miten on jäänyt kysymyksen mitä taakse. Kontrollin tarve johtaa vainoharhaiseen yhteiskuntaan, jossa kaikkea täytyy kontrolloida. Elämämme on alistettu sääntöjen verkostolle, jotka peittävät elämän pinnan ja kuristavat vapauden.

Kävi ilmi, että Einsteinin ajattelu ennusti tämän aivojen rakenteeseen liittyvän ilmiön. Hän sanoi: "Intuitio on pyhä lahja, ja järki on uskollinen palvelija."

Luen John Bergerin 12 kuolleisiin liittyvää lausetta.

Luetko sinä ne kaikki? Ei meidän tarvitse käyttää niitä kaikkia.

Aloitan kysymällä heiltä kysymyksiä. Kokeillaan sitä.

Hyvä. Okei. Aloitetaan.

Missä olet syntynyt?
Santa Cruz de la Sierrassa, Boliviassa.

Mikä on äitisi nimi?
Adriana Ines Santamaria Atehortua. Hän syntyi Antioquiassa, Kolumbiassa.

Isäsi?
Isäni on Mark Antony Ward. Hän syntyi lähellä Readingia, kaupungissa nimeltä Marlow.

Äidin äiti?
Ophelia de Jesus Atehortua Restrepo. Muut isovanhempani ovat kuolleet.

Missä olet syntynyt?
Rotterdamissa.

Äitisi nimi?
Claire Limon. Hän syntyi Paramaribossa, Surinamissa. Isäni, Ronny Ormskirk, hän syntyi myös Paramaribossa.

Äitisi äiti?
Hän on Yvonne Limon Hiwat. Isoisäni on Otmar Limon. Äitini nimi on Chen Lixian. Hän syntyi Taoyuanissa. Isäni on Yu Changyu. Hän syntyi Zhonglissa. Isäni äiti on Luo Yue Li. Hän asuu meillä, tunnen hänet hyvin. Hänen miehensä oli Yu Wen Zhou. Hän kuoli viisi vuotta sitten. Timothy… Gino… Rita… Kun ajattelen kuolleitani, esi-vanhempiani, he tuntuvat kaukaisilta. He ovat kaukana. He ovat maapallon toisella puolella. Jos ajattelen heitä fyysisessä mielessä. Kun luen, minusta tuntuu kuin olisin kuva isoisästäni. Tai kun treenaan, kuva isoisäni isästä. He ilmestyvät melkein kuin kuvina. Jos katson itseäni, he ilmestyvät minuna, mutta samalla heinä. Kuolleet perheenjäseneni, en osaa sijoittaa heitä. Itse asiassa, osaan sijoittaa heidät – iholleni. Koko kehoni on tatuoitu. En osaa sanoa, missä kuolleeni ovat. Ehkä he ovat täällä? Luulen, että he elävät minussa, olinpa tietoinen siitä tai en. Luulen, että tunnen heidän läsnäolonsa…

Kuolleet ympäröivät eläviä. Elävät muodostavat kuolleiden ytimen. Tässä ytimessä ovat ajan ja paikan ulottuvuudet. Mikä tätä ydintä ympäröi on ajattomuus. Kuolleet ympäröivät eläviä. Elävät muodostavat kuolleiden ytimen. Tässä ytimessä ovat ajan ja paikan ulottuvuudet. Mikä tätä ydintä ympäröi on ajattomuus.

Kuolleiden näkeminen yksilöinä, sellaisina kuin he olivat, hämärtää heidän todellisen luonteensa. Yritä ajatella eläviä niin kuin voisimme kuvitella kuolleiden ajattelevan…kollektiivisesti. Tämä kollektiivi kasvaisi ei vain tilan, vaan myös ajan halki. Se sisältäisi kaikki, jotka ovat koskaan eläneet. Elävät rajaavat kuolleet niihin, jotka ovat eläneet. Mutta kuolleet sisältävät jo elävät valtavaan kollektiiviinsa. Kuolleet asuttavat ajatonta hetkeä, alati uudelleen alkavaa rakennelmaa… Tämä rakennelma on maailmankaikkeuden tila millä tahansa hetkellä... Niinpä, eläneinä kuolleet eivät koskaan voi olla passiivisia.

Myös elävät kokevat joskus ajattomuutta. Se tulee esiin unessa, hurmoksessa, äärimmäisen vaaran hetkissä, ja ehkä itse kuoleman kokemuksessa.

- - -

Ihmisruumiin hajoamisen viisi vaihetta.

Vaihe 1: Autolyysi.
Ihmisen hajoamisen ensimmäinen vaihe alkaa autolyysillä. Hapellisen verenkierron puute saa lihaskudoksen jäykistymään, mikä tunnetaan nimellä kuolonkankeus. Tila voi kestää yhdestä neljään päivään. Sitten keho alkaa syödä itseään sisältäpäin...

Vaihe 2: Turvotus.
Toinen vaihe, turvotus, tapahtuu lyhyen ajan kuluttua kuolemasta. Oikeuspatologi tohtori Darren Wolfin mukaan, bakteerien kasvu tuottaa kaasuja ja hajuja, jota kutsutaan mätänemiseksi…

Vaihe 3: Aktiivinen hajoaminen.
Kaikista vaiheista vaihe kolme on mahdollisesti tärkein, koska silloin ruumis menettää eniten massaa. Hajoamisalue kasvaa, kun elimet ja lihakset muuttuvat nesteiksi, jotka leviävät ympäristöön.

Vaihe 4: Kehittynyt hajoaminen.
Neljännessä vaiheessa suurin osa pehmytkudoksista on mädäntynyt, jättäen jäljelle vain luut, hiukset ja jänteet. Jos ruumis on ulkona, kaikki jäljellä oleva iho...

Vaihe 5: Luurankoituminen.
Viimeinen vaihe ihmisen hajoamisessa, vaihe viisi, kuvaa sitä, mitä jää jäljelle. Vain luut ja hieman sidekudosta. Ajankohtaa ei voida määrittää tarkasti, milloin luurankoituminen tapahtuu. Altistuttuaan sääolosuhteille luut maatuvat ja eläimet levittävät ne. Vain luut ja hieman sidekudosta. Ajankohtaa ei voida määrittää tarkasti…

- - -

Miten me, elävät, elämme nyt kuolleiden kanssa? Kunnes kapitalismi epäinhimillisti yhteiskunnan, elävät odottivat kuolleiden kokemusta. Se oli heidän lopullinen tulevaisuutensa. Keskenään, elävät olivat epätäydellisiä. Elävät ja kuolleet olivat näin ollen keskinäisesti riippuvaisia, aina.

Vain ainutlaatuisesti moderni egosentrismi on rikkonut tämän keskinäisriippuvuuden, tuhoisin seurauksin elävien kannalta, jotka nyt pitävät kuolleita poissaolevina.

Luulen, että he elävät minussa, olinpa tietoinen siitä tai en. Aivan kuten happea on ilmassa. Me ei aina olla tietoisia siitä, mutta me tiedetään, että sitä on siellä.