Outi Markkula: Kulkue - Parad - Parade

KOHTAUSLUETTELO

KULKUE - PARAD - PARADE

METSÄ

PIHA

SKERTSO

SOTTIISI

VIRSI

KULKUE

POLSKA

PUNAJUURIJAZZ

PARVI

TAIKURI

TALO

HEVONEN

KULKUE

ESIPUHE

I

Prosessi

“Konseptin tarkoituksena on simuloida tapaa, jolla kulttuuriperinne siirtyy alueelta, ihmiseltä ja välineeltä toiselle ja muuntuu matkan varrella.”

Lause, jonka kirjoitin ensimmäiseen apurahahakemukseen vuonna 2018.

Alkuluonteeltaan Kulkue - Parad - Parade on ollut pienimuotoinen, mutta kunnianhimoinen yritys jäljitellä niinkin laajaa ilmiötä kuin perinteen eteenpäin siirtäminen (passing on tradition), pohjoismaisen ja monitaiteisen työryhmän mittakaavassa.

Konkreettisesti työskentely alkoi ennakkotehtävien parissa helmikuussa 2021. Työryhmän jäsenet toteuttivat taiteellisten historioidensa pohjalta joukon “originaaleja”, lyhyitä tanssi-, musiikki- ja elokuvadokumentteja, jotka asettuivat lähes kaksivuotisen työprosessin lähdemateriaaliksi ja alkupisteeksi.

Materiaaleja on kuljetettu ajassa ja paikassa sekä ihmisten ja ilmaisumuotojen välillä mitä erilaisimmin tavoin. Työskentely on ollut liukumista kerääjän, tallentajan, informantin, taiteilijan, kääntäjän ja antropologin roolien välillä. Olemme hyödyntäneet esimerkiksi kansanperinteen keruun ja eteenpäin välittämisen menetelmiä, kuten muistelemista, kuvailua ja opettamista, mutta seuranneet myös taiteellisen tutkimuksen ja ruumiillisen ajattelun epäsuorempia reittejä, joissa metodit ja käytännöt muotoutuvat osana taiteenteon prosessia. Lisäksi olemme pohtineet, millaisiin traditioihin, paikkoihin tai ilmiöihin originaalit kiinnittyvät, mille ne ovat sukua, mitä ja keitä kantavat mukanaan.

Matkan aikana originaaleista ja niiden pohjalta on syntynyt lukemattomia kohtauksia, versioita, scoreja, käännöksiä, luuppeja, videoklippejä, improvisaatioita, ääniraitoja, keskusteluja, tekstidokumentteja, mind-mappeja sekä yhteisiä tanssimisen, soittamisen, tallentamisen, jakamisen ja neuvottelun hetkiä. Keskeisenä ajatuksena on ollut keskeneräisyyden ja muutoksen salliminen ja ylläpitäminen. Projektin alkuperäisenä tarkoituksena oli avautua jaettavaksi useissa eri muodoissa pitkin matkaa siten, että näyttämö olisi vain yksi matkan etapeista, ei huipentuma tai päätepiste.

II

Näyttämö

Tästä huolimatta - sekä monen rakenteellisen ja käytännöllisen reunaehdon myötä - Kulkue - Parad - Parade on myös ja keskeiseltä osin näyttämöteosprosessi. Se voidaan nähdä, ja tullaan näkemään, teoksena näyttämöllä ilman kosketusta prosessin alkuperään tai sen muihin ulottuvuuksiin. Tämä on sekä rikkaus että haaste.

“Elävää esitystä voi ajatella yhtenä mediumina muiden viestintävälineiden joukossa, taiteellisena kommunikaationa, joka tapahtuu kunkin aikakauden historiallisilla ehdoilla,” kirjoittavat Jukka O. Miettinen, Jukka von Boehm ja Laura Gröndahl Esityspaikka - näyttämön muotoja ja historiaa -verkkojulkaisun esipuheessa. Näyttämö ja esitys ovat konkreettisia sekä historiallisia eteenpäin antamisen paikkoja. Esitys on mahdollisuus siirtää jotakin työryhmältä yleisölle. Välittää eteenpäin. To pass on. Formidle.

Silti siirtymä prosessin ja näyttämön välillä on tuntunut isolta. Prosessi itsessään on ollut tutkimuksellinen, utelias, sisäänsä sulkeva ja ei-arvottava, kun taas teoksen valmistamiseen liittyy rajaamista ja asettelua sekä keskustelua arvonannosta, merkityksistä ja lukuohjeista. Mikä toimii näyttämöllä ja miksi? Kuinka materiaalit kommunikoivat ulkoa päin katsottuna? Jokin, joka työskennellessä on hauskaa, kiinnostavaa tai virtaavaa, voi näyttämöllä tulla luetuksi kliseenä, parodiana tai representaationa. Tämä on kiinnostava huomio ja paljastaa, kuinka myöskään länsimaisen tanssitaiteen näyttämö ei ole neutraali tai historiaton paikka, vaan kantaa mukanaan omaa perinnettään - samalla lailla kuin me kaikki tuomme työprosessiin ja katsomoon oman taustamme ja sijaintimme.

Kun Kulkue - Parad - Paraden ensi-ilta koittaa, jotain prosessin alkuperäisistä merkityksistä häviää. Vastaavasti uusia merkityssuhteita syntyy. Sekin on liikettä ja elämää.

III

Traditio

Kulkue - Parad - Paraden aikana olemme puhuneet traditiosta. Se on painava sana eikä tyhjene yhteen määritelmään. Tässä prosessissa olen huomannut ajattelevani traditiota mielikuvallisesti; en olekaan niin kiinnostunut siitä, mitä se täsmällisesti tarkoittaa, vaan miltä se tuntuu ja millaisia merkityksiä se esimerkiksi ruumiillisesti herättää.

Minulle traditio kerrostuu, kaikuu, pilkahtelee ja kuplii. Esimerkiksi sanapari tradition virta on miellyttävä ja inspiroiva mielikuva: liikkeellinen ja purskahteleva, kuin väsymättä eteenpäin puskeva uoma; toisaalta jauhava ja myllyttävä suu, joka puree ja purskuttaa, nielee sisäänsä ja sylkee ulos; syleilee, kauhoo ja huuhtoo omakseen, ja silti jatkaa väsymättä matkaansa.

Tässä prosessissa traditio on toiminut eräänlaisena peilauspintana sekä kaikille niille tunnetuille ja nimetyille kerroksille, joita omasta taiteellisesta historiastaan voi tunnistaa, että vielä piilossa oleville tai kehkeytyville tulevaisuuksille; kaikille niille kerroksille, joiden läpi ja kanssa tänäänkin tanssimme.

-Outi Markkula

Biografiat

Outi Markkula on Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2017 valmistunut tanssitaiteilija sekä siilinjärveläinen paluumuuttaja, joka työskentelee taiteen kentällä esiintyjänä, koollekutsujana ja kirjoittajana. Taiteellisessa työssään Markkula on kiinnostunut (erityisesti kansan)tanssista ylisukupolvisena, ruumiillisena perintönä, jossa henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen, mennyt ja nykyhetki sekä tanssimisen monet merkitykset kietoutuvat yhteen erityislaatuisella tavalla. Monitaiteisuus, ajallisesti väljät prosessit sekä dialoginen työote toimivat taiteellisen työn peruspilareina. Kirjoittajana Markkula pyrkii tekemään näkyväksi sekä taiteellista ajattelua että taiteen tekemisen reunaehtoja. Vuodesta 2020 lähtien hän on toiminut tanssin verkkolehti Liikekieli.comin päätoimittajana.

Katriina Tavin juuret taiteen tekijänä ovat tanssitaiteessa. Hän on valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta 2017 ja työskentelee tanssitaiteilijana ja esiintyjänä tanssi- ja näyttämötaiteen parissa. Tanssijana häntä kiinnostaa kielen ja ruumiin välisyys – niiden mieli, tunto ja yhteinen potentiaali. Kielellisyyden parissa työskenteleminen tukee hänen taiteellista työtään tanssitaiteen paikoin sanattoman erityislaadun rinnalla. Viime vuosina Katriina on työskennellyt osana tanssitaiteilijoiden Elsa Heikkilän ja Laura Lehtisen fasilitoimaa monivuotista hanketta Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus. Lisäksi hän on työskennellyt VäkeväKollektiivin useissa teoksissa ja koreografien kuten Soili Huhtakallio ja Sara Gurevitsch kanssa.

Jukka Tarvainen on Helsingissä asuva freelancer tanssija, esiintyjä ja koreografi, joka on valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2009. Tarvainen on työskennelyt useiden eri koreografien, ohjaajien, ryhmien ja kollektiivien teoksissa ja hänet tunnetaan monipuolisena tekijänä, jolla on tanssin lisäksi osaamista parkourissa, akrobatiassa, teatterissa ja musiikissa.

Anita Vika Langødegård on norjalainen tanssija ja esiintyvä taiteilija, joka työskentelee eri projekteissa ja kokoonpanoissa. Langødegårdin koulutuksessa ja työkokemuksessa painottuvat nykytanssi ja norjalainen kansantanssi. Voit tutustua Langødegårdin muihin projekteihin osoitteessa www.anitavilang.com.

Jon Bugge Mariussen on norjalainen tanssija ja koreografi. Hänellä on tanssitaiteen ja koreografisen ajattelun kandidaatin tutkinto. Mariussen on harrastanut norjalaista kansantanssia kuusivuotiaasta asti. Hän pyrkii taiteessaan tutkimaan sitä, miten perinteistä tanssia ja nykytanssia yhdistämällä voidaan luoda uudenlaista taiteellista ilmaisua. Mariussen työskentelee freelance-tanssitaiteilijana useissa eri tanssiproduktioissa Pohjoismaissa.

Juhani Haukka on dokumentaariseen elokuvaan ja taidelajien välisyyksiin suuntautunut elokuvataiteilija, jonka esseistisessä ja poeettisessa ilmaisussa havainnon kohteena on usein se, mikä muuten jää katveeseen, huomaamaatta ja vaille tilaa. Hänellä on elokuvatutkinnon lisäksi myös historioitsijan koulutus, erikoistuen psykohistoriaan. Hänen kiinnostuksensa liikkuu paljon muistin, ajan moniulotteisuuden ja kokemusten välisissä yhteyksissä. Hänen viimeisimmät työnsä ovat olleet laaja Etsitkö töitä? -yhteiskunnallisesti kantaaottava, työtä, aikaa ja yhteisöä tutkiva monitaiteellinen hanke (2019–2022) sekä elämän periytyvää muistia käsitellyt Elämän muisti -elokuva (2022). Hänellä jatkuu dokumentaarinen elokuvahanke Kansallisarkiston tutkimushankkeesta Venäjällä olleista Suomen kansalaisista.

Emilia Lajunen on ammattikansanmuusikko, joka tunnetaan syvästä perinteentuntemuksesta, omaäänisestä sovitustyylistä ja intensiivistä läsnäolosta lavalla. Hän valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2007 ja toimii siellä viulunsoiton vastuuopettajana. Viisikielisen viulun lisäksi Lajunen soittaa avainviulua ja laulaa. Hänen ohjelmistossaan yhdistyvät suomalainen ja pohjoismainen pelimanniperinne, arkaaiset kantele- ja jouhikkosävelmät, arkkiveisut ja balladit.

Soolona ja yhtyeidensä kanssa Lajunen on mm. kahdesti voittanut arvostetun Konsta Jylhä -kilpailun, saanut Etno-Emman, ollut Teosto-palkinto-ehdokkaana ja menestynyt NORD08-kilpailussa. Lajusen soololevy Turkoosi polkupyörä (Texicalli, 2012) sai erinomaiset arvostelut Suomessa ja kansainvälisesti. Lajunen julkaisee vuonna 2023 toisen soololevynsä, jonka musiikki on syntynyt Lajusen Taideyliopistoon Sibelius-Akatemian valmisteleman taiteellisen jatkotutkinnon myötä. Lajunen soittaa yhtyeissä Suo, Juuri & Juuri, Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala ja Ritva Nero.

Eero Grundström on kansanmuusikko, konemuusikko, säveltäjä ja esiintyjä. Usein myös äänittäjä ja tuottaja. Hän maisteroitui Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmasta vuonna 2008, ja toimii mm. yhtyeissä Sväng, Suistamon Sähkö, Celenka, Juuri & Juuri, Maria Kalaniemi duo, Sähköpaimen, Aija Puurtinen & Brooklinin satu.

“Viihdyn monialaisissa rooleissa, eri kohdista katsominen auttaa löytämään sävyjä ja merkityksiä. Aiheet ja teemat liikkuvat teoksesta toiseen, saavat eri valotuksia ja ilmenemismuotoja. Pidän vuosia, jopa vuosikymmeniä, kestävistä yhteistöistä ja bändeistä. Nämä rakkaat kirkastavat ideani ja saattavat ne oikeille paikoilleen maailmaan.

Osa töistäni on musiikkia, osa monitaiteellisia. En näe suurta eroa musiikin ja äänen välillä vaan kuulen äänet musiikkina. Joskus tekeminen laajenee liikkeelliseen suuntaan. Kansanmusiikki on kieleni, genrestä riippumatta. Vaalin muistinvaraisuutta ja asioiden muutoksessa oloa. Improvisaatio ja leikki ovat tapani tutkia ja löytää.

Usein kone on orgaanisempi kuin orgaaninen.

Joskus perinne onkin uusi uusi.

Arkaainen on avantgardea.

Oskari Kaarne on päätoimisesti Helsingissä asuva freelancer valosuunnittelija, sekä tanssi-, teatteri- ja rituaalitaiteilija. Oskari opiskelee parhaillaan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa (Teatteritaiteen BA+MA) valosuunnittelun koulutusohjelmassa. Osana teatterin luomista hän on kiinnostunut mm. ritualistisesta praktiikasta, sekä liikkeen, äänen, ja valon perustavanlaatuisista transsitiloja herättävistä ominaisuuksista. Aiemmissa opinnoissa Oskari opiskeli tanssinopettajaksi (AMK) Oulun ammattikorkeakoulussa, suuntautumisvaihtoehtonaan kansantanssi.

Oskari on intuitiivinen psykedelian ystävä ja elämää mahdollisimman laajalla spektrillä tutkiva mystikko. Hänen taiteessaan lähestytään erilaisia todellisuuden rajapintoja koettelevia ja kokemuksen laajuutta tutkivia, alitajunnasta kumpuavia maailmoja. Oskarin mielestä liike ja tanssi on elämän mahdollistava luova voima ja valo sen ensimmäinen kieli.

Anni Kaila on helsinkiläinen tanssitaiteilija ja kääntäjä. Hän on valmistunut nykytanssijaksi Amsterdamin Academy of Theatre and Dancesta vuonna 2015 sekä tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulun tanssijantaiteen maisteriohjelmasta 2020. Kaila on myös opiskellut kotimaista kirjallisuutta ja kirjoittamista ja yhdistää kiinnostustaan kieleen ja erityisesti runouteen myös työhönsä tanssin parissa.

Tanssitaiteilijana Kaila pyrkii ajattelemaan tanssia ja tanssijantyötä alustana erilaisille kokeiluille, teoksille ja ruumiillisille tapahtumille. Hän on kiinnostunut erityisesti esiintyjyydestä ja siitä, mitä esitys voi mahdollistaa sen tekijälle ja kokijalle. Kaila työskentelee sekä Suomessa että Keski-Euroopassa tanssitaiteen vapaalla kentällä osana erilaisia kokoonpanoja.

Aino Simola on pukusuunnittelija, taiteilija ja käsityöläinen. Hän on valmistunut Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi vuonna 2021, ja toiminut pukusuunnittelijana mm. immersiivisen teatterin, sirkuksen ja lastenteatterin parissa. Simolan tausta on pukujen valmistuksessa ja hän työskentelee edelleen myös ompelijana ja modistina erilaisissa kultturialan produktioissa. Materiaalilähtöinen käsillä tekeminen onkin tärkeä osa hänen taiteellista työskentelyään. Simolaa kiinnostaa tapa, jolla käsityötraditio muuntuu ajan kuluessa toistojen ja jäljittelyn myötä, sekä tekniikoiden, tekijöiden ja ideologioiden vaihtuessa.