“Teoksen fokuksessa on valtava elämänjano, kärsimys, lohdutus, toivo, hulluus ja vapaus. Se kutsuu tankkautumaan näistä voimista ja samalla muistuttaa elämälle antautumisesta ja sen itsensä terapeuttisuudesta”, Elina Pirinen kertoo.

Työryhmä työsti teosta SPARKS-residenssissä keskellä kuuminta kesää – Pirisen klaustrofobisiksi kuvaamat helteet päätyivät myös teokseen: “Rakastan ottaa todellisia olosuhteita osaksi taiteen kieltä niin, että käännän ne uudeksi fantasiaksi. Pohjoinen trooppinen kuolevaisuus on yhdistelmänä stimuloiva horisontti, jossa tanssia, laulaa ja soittaa kaikkea kohtuutonta.”

Pirinen kuvaa tulevaa teosta hurmiolliseksi ja visuaalisesti ihastuttavaksi livekonsertiksi, jonka suhde ruumillisuuteen on “rakasteleva”. Teoksen tulkitsee yhteensä 6 tanssijaa ja 18 livemuusikkoa. Samalla Pirinen jatkaa psykofyysisen liikekielen tutkimista:

“Minua kiinnostaa syvällinen, elämällinen, seksuaalinen ja moni-temperamenttinen ruumis ja esiintyminen. Ruumis ei ole instrumentti jollekin teemalle, vaan itsessään teema. Teen taidetta elävistä ja kuolevista ruumiista eläville ja kuoleville ruumiille”, hän kuvailee.

Teoksen säveltäjä ja “musakapteeni” Ville Kabrell kertoo halunneensa tuoda teokseen ja ihmisten kuultaviksi koskettavia ja järisyttäviä ääniä, jotka voivat herätellä mielessä kyteviä asioita – niiden kautta voidaan lähestyä kuolemaa ja käsittämätöntä.

“Mukana on joukko aivan äärimmäisen taitavia muusikoita. Residenssin aikana työskentelimme esiintyjien kanssa yhteisten teemojen, esimerkiksi henkilökohtaisen halun, affektien ja vaikutuksen alaisena olemisen parissa.”

Monimerkityksisyys ja moniäänisyys ovat teoksen keskiössä.

“Mitä laajempi, hullumpi, eläväisempi ja hauskempi näyttämö on, sitä useampi ihminen voi sijoittaa siihen koko elämänsä. Olisi mahtavaa, jos joku katsoisi meidän luomaa näyttämöä ja ajattelisi, jee, näen edessäni peilinä sen, mitä sisäisen ja ulkoisen maailmani sotkussa tapahtuu – samalla minulle avataan ovi uusiin ihmeellisyyksiin”, Pirinen kuvailee.

“Uskaltakaa ja unelmoikaa!”

Pirinen tunnetaan fyysisesti, emotionaalisesti ja aistillisesti vahvoista teoksista. Teoksen työstäminen suurelle näyttämölle tuntui hänen mukaansa luontevalta. Joitain kysymyksiä aseteltiin kuitenkin uudelleen:

“Olemme yhdessä pohtineet, miten liikettä tai ääntä voisi artikuloida vielä tarkemmin, merkillisemmin tai yksityiskohtaisemmin isossa tilassa. Teoksen eri elementtien on hyvä rakentua yhä kerroksellisemmin ja rohkeammin, jotta ne tulevat kuulluksi ja nähdyksi suurella näyttämöllä.” Pirinen kertoo.

Pirinen toivoo suurille näyttämöille lisää eri taustoista tulevia tekijöitä. Hän kertoo itse haluavansa toimia esimerkkinä ja näyttää tietä tuleville sukupolville:

“Tarvitaan nykynäyttämötaiteen, -koreografian ja -esitystaiteen koulutuksesta ja praktiikoista ponnistavia eri ikäisiä naisia sekä eri intersektioihin kuuluvia taiteilijoita, joilla on halu puhutella laajempia yleisöjä ja tehdä teoksia omalla nimellään suurille näyttämöille. Voin itse muuttaa rakenteita tuomalla feministisenä taiteilijana oman teokseni merkityksineen Tanssin taloon. Haluan sanoa tuleville sukupolville, että näin mekin tehtiin, uskaltakaa ja unelmoikaa, tehkää virheitä ja reflektoikaa, toipukaa ja kuohukaa, rakastakaa ja nauttikaa! ”

Neljä taiteilijaa työryhmineen sekä yksi kollektiivi on kehittänyt teosideoitaan SPARKS-residensseissä kesän ja syksyn 2021 aikana. Teosideoista kolme valitaan SPARKS-hankkeen viimeiseen vaiheeseen ja ne nähdään Erkko-salin näyttämöllä vuosina 2022 ja 2023.