Haastattelussa Anna-Maria Väisänen: Tavalliset ihmiset lavalla

Osallistavan tanssin ammattilainen Anna-Maria Väisänen työskentelee ikääntyneiden ja kehitysvammaisten parissa tuoden taidetta sinne, missä sitä ei aiemmin ole ollut. 

– Mitä tämä on? Tässä on jotain, mikä minua kiinnostaa tosi, tosi paljon.

Tanssitaiteilija Hanna Brotheruksen yhteisötanssiteoksen Silmissäni mennyt näkeminen oli käännekohta Anna-Maria Väisäsen tanssijan polulla.

Väisänen oli jo pienestä pitäen opiskellut balettia, nykytanssia ja jazz-tanssia. Kuopion musiikkilukion jälkeen hän päätti aloittaa opiskelun Karjaan Västra Nylands Folkhögskola -koulussa selvittääkseen, haluaako hän olla tanssinopettaja vai kenties aineopettaja.

Tanssija-koreografi Leena Gustavsonin opetuksessa Väisäselle aukesi tanssijan maailma.

Opettajansa kannustamana Väisänen haki Pohjois-Karjalan ammattiopistoon Outokumpuun opiskelemaan kolmevuotista tanssijan tutkintoa. Nämä kolme vuotta olivat Väisäsen mukaan merkittäviä, mutta rankkoja.

– Outokummussa piti räjäyttää kaikki, oppia uudestaan kaikki, mitä tiesi kehollisuudesta, Väisänen kertoo.

Juuri Outokummussa opiskellessaan Väisänen näki Brotheruksen teoksen, josta alkoi hänen matkansa osallistavan taiteen maailmaan.

Väisänen aloitti työnsä soveltavan taiteen saralla tanssimalla ikääntyneiden palvelukodeissa Anniina Aunolan pitämien taidetuokioiden rinnalla.

Vuonna 2014 Väisänen sai Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen ja Kuopion kaupungin tanssin yhteisötaiteilijan paikan. Yhteisötaitelijana hän jatkoi työtään ikääntyneiden parissa. Ryhmien kanssa hän loi näyttämöteoksen Morsiamet, jossa esiintyi yhden ammattitanssijan ja kahden tanssinopiskelijan lisäksi seitsemän ikäihmistä, ikäjakaumaltaan 20–94-vuotiaita. Projekti oli Väisäselle äärimmäisen merkityksellinen.

– Toimintaympäristöni on siellä, missä taide ei lähtökohtaisesti ole olemassa, Väisänen kertoo.

Osallistavaa taidetta tehdään esimerkiksi moniongelmaisten nuorten parissa, lastenkodeissa ja kehitysvammaisten kanssa. Tanssitaiteilija saattaa taidetuokioidensa avulla saada vanhuksen tulemaan ulos huoneestaan tai nuoren purkamaan oloaan taiteeseen.

Moniongelmaisten nuorten kanssa Väisänen on tanssin lisäksi tuottanut elokuvan ja valokuvanäyttelyn.

– On upeaa, että näitä asioita voi käsitellä abstraktin taiteen avulla.

Miten Tanssin talo voi edistää osallistavaa taidetta?

– Toivoisin eniten, että Tanssin talo toisi Suomeen sellaisen ryhmän, jossa on mukana niin kehitysvammaisia kuin ammattitanssijoita ja ammattinäyttelijöitä, Väisänen sanoo.

Ulkomailla on Väisäsen mukaan paljon tämän tyyppisiä esiintyviä ryhmiä. Tanssin talon lähettiläänä Väisäsen tehtävänä on ollut tuoda näkyväksi osallistavaa taidetta. Hän haluaa uudistaa soveltavaa tanssia ja laajentaa yhteisön näkökulmia. Osallistava taide on jo lähtökohtaisesti laaja-alaista ja poikkitaiteellista, siihen osallistuvat tanssijoiden lisäksi niin musiikin ammattilaiset kuin kuvataiteilijatkin.

– Se ei ole laji, vaan laaja kokonaisuus, Väisänen kertoo.

Tietoisuuden lisääminen vaatii Väisäsen mukaan viestintää ja tiedon levittämistä.

Itsensä Väisänen näkee uudenlaisena osallistavan taiteen edustajana. Häntä kiinnostaa myös näyttämöteosten tuottaminen. Hän haluaa uudistaa yleisöä. Herättää näkemään sen, että kaikki kehot ovat mielenkiintoisia.

– Taiteen kokemus, jossa lavalla on esiintyjien lisäksi jotain ihan muitakin ihmisiä, menee niin paljon syvemmälle, Väisänen sanoo.

– Taide kuuluu kaikille.

Teksti ja kuva: Paula Partanen

Tilaa uutiskirje

Haluatko tietää Tanssin talon ajankohtaisimmat asiat? Tilaa uutiskirjeemme tästä.

Tilaamalla uutiskirjeen annan luvan merkitä tietoni Tanssin talo ry:n asiakasrekisteriin Tanssin talon tapahtumien tiedotusta ja markkinointia varten. Tietoja ei luovuteta kolmansille osapuolille. Tanssin talon tietosuojalauseke.